Mokalla on laiska emäntä. Nytkin päivitän vain Mokan kuvan verran. Kuvassa on Mokka kuvattuna toukokuussa 2010. Tyttö alkaa jo harmaantua nuorella iällä.

Koirakuvahaasteessa on tämän viikon haasteena rotu tai rodut. Itselläni on espanjanvesikoira Mokka, mutta se on aika tyypillinen rotunsa edustaja, joten esittelen toisen elämäni rakkauden, joka tosin on jo autuaammilla metsästysmailla. Nimittäin siskoni ensimmäisen koiran seropin Suskun. Siskoni mies onkin ristinyt sen nuorkaminpaimenkoiraksi (en saa tätä vuodatuksen linkitystä toimimaan - höh).

Suskussa oli ainakin labradorinnoutajaa, bokseria, dalmatialaista ja saksanpaimenkoiraa. Muistaakseni. Suskun väritys oli eniten dalmatialaiselta. Valkoinen pohja ja mustat täplät, jotka vain lisääntyivät iän mukana. Suskulla oli ehkä bokserin hentoiset tassut muuhun kroppaan verrattuna. Niillä se hyppi ja pomppi kevyesti varsinkin pallojen perässä. Paksu puuhkahäntä oli kuin saksanpaimenkoiralla mutta dalmiksen värityksellä. Koska Suskusta lähti koko ajan ympäri vuoden paljon karvaa, niin samoimme, että sillä oli kaikkien koirarotujen karvat päällekkäin!

In Memoriam
Hilduriinan Helinäkeiju
<3 "Helinä" <3 
14.6.2007-17.1.2009

Mokan sisko Helinä kuoli vuoden alussa yllättäen. Mokka ja Mokan emäntä Juuli ottavat osaa Helinän omistajien ja kasvattajan suureen suruun. Yllä oleva kuva on otettu pentuina vanhempieni takapihalta, jossa Mokka ja Helinä tykkäsivät leikkiä yhdessä.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokossa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat.
En ole ikiunessa, en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa.

-Eino Leino-

Ystäväni vauvalle valmistui setti pääkallokuvioisia sukkia ja tumppuja. Ystävä on voisikohan sanoa pääkallohullu, joten hän halusi noihin pikkuisiin sukkiin ja tumppuihinkin pääkallot. Kirjoin ne vaaleanvihreällä (enkä valkealla), niin ei hyppää niin silmille ja joka mummo ei säikähdä. :D Vauva on muuten poika!

Edellisen vauvan isosiskolle neuloin myös sukat, ettei kateus iskisi. Tarjosin vaihtoehdoksi leppäkerttusukkia, joita olen paljon tehnyt. Tyttö halusin kuitenkin perhossukat, joten niinpä taiteilin hänelle sellaiset. Lisäksi sain idean, että toinen sukka olisi eri värinen. Saa nähdä, mitä tyttönen tykkää. :)

Eräs ystävä saa tällaiset sukat, kunhan toinenkin sukka valmistuu. Hieman hitaasti syntyy, sillä teen oikeat silmukat silleen hassusti kiertäen, että tulisi siistimpää jälkeä. Varsinkin resorissa sen huomaa. Jalkaterän päälle tulee vielä samanlainen onnenapila kuin on alimmassa kuvassa omassa kännykkäpussissani.

Samainen värikäs ystävä saa pari värikästä rannekorua. Hän rakastaa kaikenlaisia koruja, niin tänään pikaisesti väsäsin hänelle pari korua.

Itselle tein uuden kännykkäpussin, kun edellinen otti ja hävisi. Onnenapilaidea tulee juuri tältä ystävältä, joka tilasi multa ylläolevat musta-vihreät sukat, joihin siis tulee onnenapila jalkaterän päälle.

Mokka Mokkasiini Mohikainen elelee nyt ainakin toistaiseksi vanhempieni luona hankalan elämäntilanteeni vuoksi, joten minulla ei ole tarjota siitä uusia kuvia. Kerron kuitenkin hieman Mokan kuulumisia. Hiljan Mokka sairasti rajun mahataudin, joka kesti viikon. Se ei syönyt, eikä juonut mitään oma-alotteisesti. Niinpä äiti valvoi sen kanssa yötä päivää ja laittoi sille muutaman tunnin välein ruiskulla suoraan kurkkuun sellaista ravintoliuosta, missä oli suoloja, sokereita, kivennäisiä ja ties mitä. Runsasenergista ravintotahnaa pistettiin kitalakeen, josta Mokka sen nuoli ja nieli, mutta muuten mikään ei uponnut muuten niin ahneeseen koiraan. Koira sai kolme kertaa päivässä Primperania (pahoinvointilääke), mutta silti oksensi joka päivä monta kertaa ja kakka oli ihan ruiskupaskalla. Kerran Mokka kävi nesteytyksessä, jolloin sille laitettiin niskaan löysän nahkan alle kaksi valtavaa puolikkaan jalkapallon kokoista pattia nestettä. Eläinlääkäri otti Mokan hoidon todella tosissaan, kun Kajaanissa on riehunut todella vaikea vatsatauti. Mokka kävi kahdesti eläinlääkärillä, äiti soitti eläinlääkärille ainakin kahdesti ja taisi eläinlääkärikin soittaa kahdesti meille kotiin. Oli Mokka-rassukka heikossa kunnossa, mutta onneksi seitsemän päivän sairastelun jälkeen alkoi ruoka pysyä sisällä ja kakkakin kovettui.

Toinenkin iso asia Mokan elämässä tapahtui pari kolme viikkoa sitten. Mokka nimittäin steriloitiin, koska sillä ei ikinä aioita tehdä pentuja. Mokka leikattiin aamulla puoli yhdeksältä. Varttia vaille kymmenen eläinlääkäri soitti äitille, että koira heräilee ja sen voi hakea kotiin. Varsinainen jalkeille nousu veikin vielä 12h, vaikka kyllä koiran olisi pitänyt hieman nopeammin toipua nukutuksesta. Ensimmäisen pissin tekeminen oli hankalaa ja se tapahtui vasta jotain 17h edellisestä pissistä. Sitä piti käydä yrittämässä kuusi kertaa, ennen kuin seitsemännellä kerralla onnistui. Paikat olivat varmasti niin kipeät ja outo kauluri kaulassa. Hieman tosiaan huoletti, kun Mokka ei ollut iltakahdeksaltakaan vielä noussut kunnolla jaloilleen ja käynyt tarpeillaan. Kovin kipeä Mokka oli, joten se söi aika vahvoja kipulääkkeitä 10 päivää. Varsinkin aina kakatessa Mokka uikutti, kun varmasti ponnistaminen sattui. Kipulääkkeessä oli varmasti jokin rauhoittava komponentti, sillä Mokka nukkui nuo 10 päivää todella paljon, mikä oli paranemisen kannalta pelkästään hyvä. Nyt tikit ja kauluri on poistettu ja karvakorva alkaa olla entisensä. Vielä koiraa ei saa päästää irti juoksemaan, joten raukka joutuu vielä muutaman viikon kulkemaan hihnassa.

Mokan kuvien puuttuessa esittelen kuvia käsitöistä, joita minulla on nyt ollut aikaa tehdä, kun olen sairaslomalla. Enemmänkin olen tehnyt, mutta tässä on nyt muutamia kuvia.

Ystävän kaksosille ja veljen kaksosille kummillekin lähti kaksi paria sukkia ja kaksi paria tumppuja talvea varten. Kummatkin ovat kyllä tyttökaksosia, mutta päätin tehdä myös sinivihreät sukat, kun kyllä varmaan tytöillä on jotain virehtäviä tai sinertäviä vaatteita. Ja olen päättänyt, että en anna kaksosille mitään kahta samanlaista, jos annankin jotain vaatepartta kaksi kappaletta, sillä kukin lapsi on kuitenkin oma yksilönsä. Yhteensä neuloin siis 16 pikkusukkaa ja 16 pikkutumppua.

Kummipojalle lähti käheät pääkallovillasukat. Olivat kuulemma sopivat. (Kuva on pöllitty siskon blogista, kun en itse ehtinyt kuvat sukkia ennen lähetystä.) Samalla kuosilla olen tehnyt myös pipon, joka on tällä hetkellä Kajaanissa mummilla vuoritettavana, ettei villainen pipo kutita ja on sitten pakkasillakin tarpeeksi lämmin.

Eräälle tärkeälle henkilölle lähti mustasta Kitten Mohairista tehty huivi, josta minulla on vain nämä kaksi huonoa kiireessä otettua kuvaa. Luonnossa huivi oli kuitenkin hienomman näköinen.

Uudelle tärkeälle ystävälle lähti leppissukat ja leppislapaset. Viivi <3

Itselle teen samanlaiset setin leppiksiä, mutta keltaisesta, kun Seiskaveikan tämänvuoden vaaleanpunainen on ihan karmea. Päätin sitten tehdä keltaisesta, kun onhan keltaisia leppiksiä ja toisaalta kaipaan tällä hetkellä elämääni väriä. Tähän sarjaan tulee vielä keltainen pipo, johon ei tule todennäköisesti mitään kirjontaa ja sitten leppissukat.

Mokka-Aurora saavutti hiljattain yhden vuoden kunnioitettavan iän! Juhlan kunniaksi Mokalle ostettiin lihahyytelöä, joka tarjoiltiin iltanappuloiden tilalta. Mutta mitä kummaa? Mokka ei suostunut tätä herkkua syömään.

Muutaman päivän päästä sille tarjottiin puoli tuntia paistettua rustoluuta, niin johan alkoi sukat pyöri jaloissa. En raskinut mennä ottamaan kuvaa tästä rustoluun syönnistä, sillä se oli niin kovan luokan herkkua, että emäntä sai Mokalta murinat, kun erehtyi menemään liian lähelle. Murina ei ollut kovaa, eikä kovin vihamielistäkään. Mokka vaan ilmoitti, että se olen muuten minä, joka tämän luun syö.

Ja niin, pari päivää synttäreiden jälkeen trimmasin Mokalta turkin pois. Tällä kertaa toimitukseen meni vain 50min, kun viimeksi siihen meni 4h. Mokka oli kiltisti paikallaan, eikä edes läähättänyt. Yritin pitää välillä taukoa ja sanoin Mokalle, että saa lähteä juomaan ja jaloittelemaan. Se ei lähtenyt mihinkään, vaan katsoi mua sen näköisenä, että hoida se homma nyt vaan loppuun. Turkinleikkaus ei tällä kertaa myöskään järkyttänyt koiran mieltä juurikaan. Se ei edes suuttunut minulle, vaan heti trimmauksen jälkeen otti nameja kädestäni ja suostui heti leikkimään kanssani. Onpahan Mokalla nyt viileämpi kesäturkki!

Mokalla on valeraskaus, joka näkyy alla olevissa kuvissa pullottavina nisinä. Kovin paha valeraskaus ei ole, sillä Mokka ei tee pesää, eikä hoivaa pehmolelujaan. Oikeastaan ainoa oire ovat nuo pullottavat nisät, joissa on ikään kuin maitoa. Kun alimmat nisät kovettuivat, käytimme Mokkaa eläinlääkärissä. Lääkekuuria ei vielä tarvittu, kun oireet olivat niin lievät. Jos koira stressaatuu enemmän, niin saamme kuurin soittamalla. Eläinlääkäri suositteli Mokan leikkausta jo syksyllä, sillä jos odotamme toisiin juoksuihin, niin niiden jälkeen tulee todennäköisesti jälleen uusi valeraskaus. Itse olin siis ajatellut leikkauttaa vasta toisen juoksun jälkeen, että luonne saisi kehittyä rauhassa. Lisäksi hormonihäiriöisillä koirilla, jollainen Mokkakin nyt on, on suurempi riski saada nisäkasvaimia ennen leikkausta. Eli syksyllä, kunhan Mokka on toipunut tästä valeraskaudesta, on Mokalla edessä leikkaus.

Mokka kantaa aina kotiintulijoille sukkaa - ajattelemme sen kuvastan saalista!

Mokka saaliinsa kanssa.

Mokalla on monesti silmissään vakava katse.

Mokka hommaa leikkiseuraa.

Mokka auringonpaisteessa.

Sitten täysin off topic. Tein ystäväni kaksosille neljä ensinukkea eli äppöä.

Tällä viikolla koirakuvahaasteena oli vappu. Meillä vapunseutu vietettiin ulkona pystyttäen aitaa vanhempieni takapihan ympäri, että Mokka voi olla takapihalla vapaa vailla huolen häivää. Olin todella laiska kuvaamaan, joten tuloksena on vain muutamia kuvia, joissa vain yhdessä näkyy kappale aitaa. Mokka nauttii silminnähden siitä, että saa juosta takapihalla vapaasti! Nyt Mokalla on oma vartio vartioitava piha, kun kunnon koiralla kuuluukin!

Mokka-pieni napottaa kuvaajaa (eli minua) silmiin.

Mokka nauttii (?) auringosta silmät kiinni.

Hipsinpä pois kuvasta, ettei emäntä vahingossakaan saa hyvää sivuprofiilikuvaa.

Nuuskis nuuskis, kun lumen alta on paljastunut hyviä hajuja!

Mokka nakertaa käpyä.

Mokkanen pienoinen!

Ja vihdoin palanen todistusaineistoa siitä, että se aitaus todella pystytettiin.

Tällä viikolla koirakuvahaasteessa oltiin kiireisiä. Tässä muisteloita Mokan pentuajoilta, jolloin Mokka tapasi usein Helinä-siskoaan.

Mokalla oli kiire Helinän perään. Tai toisinpäin. Erotapa nyt näitä kahta.

Koko ajan oli kiire telmiä, painia, nujakoida, kieriä ja matsailla.


Välillä mentiin kiireellä vesikupille.

Lopulta kumpikin oli niin väsyneitä, että kielet vaan roikkuivat.

Tällä viikolla koirakuvahaasteena on vatsa. En ole saanut Mokan vatsasta ehkä yhtään kuvaa, kun se ei esim. nuku selällään. Ainoastaan rapsutellessa se kellahtaa selällään, mutta kun rapsutus lakkaa, niin sen on kärppänä pystyssä. Siispä päätin ottaa tähän kuvia Mokan emästä Hildasta. Kuvat ovat joko Hildan emännän Anun tai minun ottamia.

Aika komea oli Hildan vatsa pari viikkoa ennen synnytystä.

Synnytystä edeltävänä päivänä nisistä näki, että Hilda on kyllä kelpo meijeri!

14.6.2007 vatsa vihdoin siirtyi ulkopuolelle: 2 mustaa tyttöä, 1 musta uros ja 2 ruskeaa urosta.

Pennut kasvoivat, mutta Hildan vatsa oli aina yhtä maistuva. Tässä maistellaan vaakabaarista.

Hyvin maistuu maito Hildan vinobaaristakin.

Tässä pennut roikkuvat pystybaarissa - voi Hildan nisäparkoja!

Imetyksen jäljet näkyvät ulospäin vatsassa isoina roikkuvina nisinä.

Kun Hilda vierotti pennut, se saavutti vatsan kohdalta pian missinmittansa. Vuorenkilpien sisällä piilottelee Mokka-pentuni.

Hildan vatsan sisällä kasvoi meidän perheen rakas Mokka!

Osallistunpa toistakin kertaa tähän koirakuvahaasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla temppu, sillä sattuu olemaan valmiina kuva melkeinpä ainoasta Mokan osaamasta tempusta. Mokka nimittäin osaa kävellä kahdella tassulla aika pitkiäkin matkoja. Tästä tosin pitäisi olla videokuvaa, kun ei pelkkä valokuva todista muuta kuin, että koirulainen osaa seisoa kahdella tassulla. Tosin on sekin jo jotain, sillä ei kaikkien koirien rakenne ole sellainen, että pystyisi nousemaan tuolla lailla kahdelle tassulle. Ehkä Mokka on perinyt tämän taidon isältään Oliverilta (terkkuja Oliverille!), sillä astutuksen aikaan Oliver seisoskeli kahdella tassulla, kun katsoi ulko-ovesta ulos. Itse asiassa huomasimme Mokan kahdella tassulla kävelykyvyn ihan sattumalta, kun se kerran tavoitteli äitini kädessä ollutta porsaankorvaa ja käveli pitkän käytävän verran kahdella tassulla ilman harjoittelua.

Ajattelinpa minäkin osallistua ensimmäistä kertaa suosittuun koirakuvahaasteeseen, jonka aihe oikeastaan viime viikolla oli häntä. Minäkin käytän ideaa, jossa esitellään koiran hännän kasvua, joten esittelen espanjanvesikoirani Mokan huiskutusvälineen kasvua.

8 vuorokauden ikäisenä Mokan häntä oli vain parin sentin mittainen maassa makaava töpsykkä, eikä itse pentukaan ollut koolla pilattu.

3 viikon iässä Mokka osasi jo seisoa ja häntäkin oli jo koholla.

5 viikon iässä häntä näyttää Mokan kokoon nähden hyvin pieneltä.

Aikuisiällä hännästä ja itse asiassa koko Mokasta on olemassa karvainen...

...ja karvaton versio!

Mokan pörröinen turkki alkoi takkuuntua ja huopaantua niin pahasti, että päätin trimmata sen pois. Hain hiihtolomalla kasvattajalta trimmerin lainaan ja ajelin Mokalta turkin pois. Varsinkin tassut ja mahanalus olivat niin pahasti huopaantuneet, ettei trimmeri meinannut mennä läpi. Trimmaus kesti niin pitkään, että piti antaa Mokan ja trimmerin jäähtyä välillä. Mahan alunen oli vaikea trimmata, kun Mokka ei suostunut menemään selälleen. Tarjolla on ennen-jälkeen-kuvia Mokasta, joka muuttuu pörröisestä karhunpojasta nakuksi pillikintuksi, joka palelee ja hakeutuu lämpimiin paikkoihin. Ekan trimmauksen aikaan Mokka mökötti jokseenkin viikon, mutta tällä kertaa Pillikinttu on ollut suht normaali oma itsensä koko ajan. Mitenkään järin nätti Pillikinttu ei tällä hetkellä ole, ja se muistuttaakin lähinnä jotain pinseriä. Onneksi turkki kasvaa kovaa vauhtia.

ENNEN:

Taustalla näkyvät lelut Röötti ja Rähvelö.

Mokka osaa seisoa ja kävellä aika pitkiäkin matkoja kahdella tassulla.

JÄLKEEN:

Äitini ompeli Mokalle puvun, jossa kelpaa juoksennella.

Mokka-tyttö ylväänä, muttei kovin kauniina...

Emäntä unohti nojatuoliin peittonsa, jonka viluinen Mokka omi heti itselleen.

Koko perheen rakas Pillikinttu!

July ja Mokka toivottavat Onnellista Ystävänpäivää

sekä

riehakasta 8-kk-synttäripäivää Helinälle, Oskulle, Onnille ja Mökölle!

Mokan kasvattaja sai ennen joulua kennelnimensä Hilduriinan. Pari päivää sitten hän sai Kennelliitolta kirjeen, joka kertoi, että kennelnimi on lisätty pennuille. Mokka on nyt virallisesti Hilduriinan Huldahuoleton. Muiden sisarusten nimet löytyvät tuolta oikealta sivupalkista kohdasta Tietoja. Alla kuvia Mokasta 7 kk iässä. Huomatkaa kuvissa näkyvät silmät! (Siis vihdoin sain vangittua kuviin silmiä...)  Esittelen myös muutamia Mokan lempileluja, vaikka oikeasti kaikista kivoimpia ovat viilipurkit, viinirypälerasiat, fetapurkin sisällä olevat ritiläpurkit...

Mokan petinä on kaksikerroin taitettu vanha patja, jonka päällä on pussilakana. Kylläpä tämä peti onkin ollut mieluinen, kun sitä voi petata mielin määrin ja sen sisällekin pääsee. Ei olisi koiralle näin suurta riemua kaupan ostopeteistä.

Mokka taistelee Rähvelö-lempilelunsa kanssa.

Rähvelö lähikuvassa. Veljeni valaisi, että oikeasti Rähvelö on jonkun sarjan hahmo, mutta meille se tuli kirppikseltä "ufona", jota Mokka pelkäsi, joten äiti leikkasi siltä silmät pois. Se on Mokan lempparivetolelu, kun siinä on niin paljon ulokkeita.

Mokka lelulaatikollaan. Kuvassa näkyvät myös kumpparit, jotka saavat Mokalta kyytiä. Jos äiti tarvitsee kumpparia Mokkaa ulkoiluttaakseen, hän huutaa Mokalle: "Mokka, tuo muorille kenkä!" Ja Mokka raahaa äitille kengän!

Kovia kokenut tennari, jonka ostin Mokalle ihan pentuna. Mokka leikkii tennarilla melkein joka päivä. Se ottaa kiinni narusta ja heiluttaa tennaria joka suuntaan. Viime aikoina se on alkanut purra tennareita, jotka ovat saaneet tähän asti olla varsin ehjiä.

Nasu, jota Mokka lähinnä kanniskelee suussaan.

Lemmu-lehmä, jota Mokka tykkää hakea, kun sitä heitellään sille. Lemmun sisällä on herneitätaimitälie, joten siitä pääsee mukava ääni, kun se tömähtää maahan. Ihme, ettei Mokka ole pistänyt tätä Lemmua tai muitakaan lelujaan palasiksi. Mokka tosiaan ei ole höyhentänyt yhtään leluaan, vaan kaikki sille annetut lelut ovat vielä ehjiä.

Fasaani-tröötlelu, jonka Mokka sai pienenä pentuna ystävältäni. Fasaani on hyvää tekoa, kun se kestää kovatkin vetoleikit.

Tänä vuonna päätin tehdä kummipojalle jotain itsetekoista joululahjaksi. Niinpä päätin painaa R Collectionin huppariin Aku Ankan hahmoja, sillä kummipoika on innokas Ankkareiden lukija. Lopputulos on omasta mielestä varsin makee, vaikka itse sanonkin. Lähikuvissa näkyvät pienet nukat ovat painosabluunoista (kartonkia), mutta en ruvennut nykkimään niistä pois. Ajattelin, että jos ne nykkii väkivalloin, niin maalia saattaa lähteä pois. Parempi, että tippuvat itsekseen. Eivät ne luonnossa noin paljoa näy, mutta näissä kuvissa ainakin oma huomioni kiinnittyi niihin heti.

Edestä

Takaa

Pelle Peloton

Pikku Apulainen

Pluto

Aku Ankka

Mikki Hiiri

Hessu Hopo

Roope Ankan hattu

Touho Ankan pipå

Tupun, Hupun tai Lupun lippis

Kun sisarusten lapset ovat keskenään serkuksia, niin eivätkö sisarusten koirat ole keskenään koiraserkuksia? Joulun aikaan siskon perhe koirineen kävi kylässä. Tutustuminen aloitettiin koirapuistossa, jossa koirat saivat juosta vapaana. Koiraserkukset tulivat hyvin toimeen, eikä pienintäkään murahdusta kuultu. Alla on siskoni Heklan ottamia kuvia koiruliineista: Mokka-perrosta, Vilkku-seropista ja Piri-nahkacolliesta.

Mokka-Aurora täyttää puoli vuotta 14.12.2007!

Mokka ja emäntä onnittelevat Helinää, Oskua, Onnia ja Mököä!

Synttärikuvat on otettu valitettavasti sisällä, kun koko itsenäisyyspäivän ajan pilvet roikkuivat alhaalla ja satoi vettä, eikä ulkoilma tarjonnut mahdollisuuksia kuvaukseen. Sisällä mustan koiran kuvaaminen on hankalaa, kun tuloksena on vain musta möykky ja kuvia joutuu vaalentamaan paljon. Tässä kuitenkin muutamia otoksia puolivuosikkaasta Mokasta.

Tulipa vihaisen näköinen kuva, kun Mokka just haukahti kuvaa otettaessa.

Mokka odottaa keksiä...

Keksiä, keksiä, keksiä...

Ei ollut kovin pitkä pinna Mokalla näitä kuvia otettaessa, vaan se halusi ruveta leikkimään kuvausassistentin kanssa.

Opetettiin Mokka antamaan tassua sanottaessa "morjens" - ja nyt se tarjoaa tassua koko ajan.

Kuvassa on Mokan lempilelu Rähvelö (isäni keksimä nimi), joka on alunperin ollut kirpparilta ostettu avaruusolio, jolta piti leikata silmät pois, kun Mokka niin pelkäsi. Rähvelössä on niin monia ulokkeita, että vissiin sen vuoksi se on Mokan ykkösvetolelu.

Sulatejuustorasiassa on piilossa pari koirankeksiä, joita Mokka yrittää saada sieltä pois. Piilottelemme Mokalla paljon nameja erilaisiin rasioihin, että se saa käyttää aivokapasiteettiaan niiden poishankkimiseen.

Ostin Mokalle ihan pentuna tennariparin, joka on edelleen yksi sen lempileluista.

Jälleen tulee käsityöpostaus, kun yllättäen sain tehtyä hieman käsitöitä. Tein veljen pikkutytölle pikkukengurun. Viime kesänä tein hänelle ison kengurun, jolla on mahassa iso pussi johon voi laittaa vaikka yöpaidan tai nyt tämän pienenkengurun. Oli tosi iso arpeeti, kun pikkukengurusta tuli niin pieni, että kaikki saumat piti ommella käsin, eikä konetta voinut ollenkaan käyttää. Tai ehkä olisi voinut jossain hieman käyttää, mutta mä päätin tehdä kaikki käsin, niin sai kerralla hyvän. Pikkukenguru on tehty samasta kankaasta ja samanmuotoiseksi kuin isokin. Tässä linkki isoon kenguruun http://raitapaita.vuodatus.net .

Fysioterapeutilleni tein oviseppeleen puolukoista ja havunoksista. Siitä tuli kauniinvihreä ja ihanan tuoksuva. Fysioterapeutti oli todella otettu ja iloinen seppeleestä. Hän nuuski sitä onnellisena. Hän aikoi laittaa sen kotioveensa ja aina ovesta mennessään nuuskaista siitä itselleen iloisen mielen. Itsellekin tuli todella hyvä mieli.

Huolestuneille tiedoksi:  Koirapostaus luvassa lähipäivinä, ellei jopa ihan tänään jo, sillä Mokka-Aurora täyttää pian puoli vuotta ja kuvat on jo otettu!

Koska kukaan ei koskaan käy käsityöblogissani, niin aion jatkossa ujuttaa vähäiset käsityöni tänne Mokka-Auroran blogiin, sillä täällä sentäs käy lukijoita. Jos se jotakuta haittaa, niin voipi hyppiä näiden käsityöpostausten (joita tuskin tulee usein) yli.

Innostuin ostamaan puuhelmiä, joista olen tehnyt itselleni ja ystävilleni rannekoruja. Äsken kokeilin tehdä yhden kaulakorunkin. Itse tykkään noista koruista kovasti ja ne ovatkin miltei koko ajan käytössä!

Lumi toi mukanaan Mokalle riemua ja harmia. Lumihankea täytyi päästä heti kuoputtamaan ja kaivelemaan, mutta pian heräsi syvä ihmetys, että mihin ihmeeseen voi pissiä? Alkupäivinä pissit tuli tehtyä luvattoman usein sisälle, kun neiti ei suostunut kyykistymään kylmään lumihankeen, mutta nyt tilanne on onneksi normalisoitunut. Edelleen Mokka rakastaa lumihangen kaivamista, varsinkin erilaisten lumikasojen hajottaminen on sen mielipuuhaa. Lumihankea pitää myös tarkkaan kuonolla kaivella ja nuuskia. Ja onneton kuvaaja ei taaskaan saanut kunnon kuvia, joista olisi näkynyt Mokan silmät...